Nykyiset tavat kilpailuttaa eivät kuitenkaan tue näiden tavoitteiden saavuttamista. Järjestelmä päinvastoin tuottaa asiakkaalle sitä, mitä hän kaikkein vähiten kaipaa: epävarmuutta.
"Turvaa on mahdotonta tuottaa,
mikäli koko järjestelmä horjuu"
Vika ei ole kilpailuttamisessa sinänsä. Ongelma on siinä, että kilpailuttamisen tapa on yleensä puitesopimuskilpailutus, jossa kaupankäynnin kohteena on yksittäinen hoitovuorokausi ja sen hinta. Kuntaostajaa ei sido mikään.
Voittokaan tällaisessa kilpailussa ei merkitse tuottajalle välttämättä yhtään toimeksiantoa. Suoritteiden sijasta olisi oikeampaa ostaa hyötyjä ja vaikutuksia. Vaikutusten esille saaminen on vaikeaa muttei mahdotonta.
Lisäksi kunnissa olisi tärkeää miettiä sitä, mitä tuotetaan omana toimintana ja mitä halutaan ostaa. Kuntien tulisi luoda hankintastrategioita ja pysyä niissä. Täsmällisten hankintastrategioiden kautta olisi mahdollisuus antaa markkinoille signaali siitä, mitä halutaan ostaa.
Nyt kesken kilpailutuskauden voi tapahtua niin, että kilpailutettu toiminta otetaan kunnan omaksi toiminnaksi ja isoja panostuksia tehnyt yksityinen tuottaja on investointeineen pulassa.
Tämä ei ole kenenkään etu ja näin hukataan jo valmiiksi niukkoja voimavaroja. Pitkäjänteisiä aineellisia ja henkisiä investointeja vaativilla aloilla – kuten terveys- ja sosiaalipalveluissa – laadun rakentaminen vie vuosia.
Lastensuojelun tavoitteena olevaa turvaa on mahdotonta tuottaa, mikäli koko järjestelmä horjuu.
____________________________________________________________
Tuija Åstedt on lapsi- ja perhetyön palvelualuejohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti