Yksinkertaiset asiat ratkaisevat Sote-pelin

Vaikka emme vielä ole varmoja uuden Sote-ratkaisun toteutumisen aikataulusta ja toteutumisen tavasta, pohdimme jo kilvan sitä, miten homma lopulta oikein hoidetaan. Miten ratkaisemme mahdollisimman fiksusti sosiaali- ja terveydenhuollon haasteet julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin voimin. Ratkaisun pitäisi ottaa huomioon kaikki toimijat ja on aivan ilmeistä, että tarjottuihin vaihtoehtoihin vaikuttaa se, miltä tontilta asiaa arvioidaan.

Helsingin Diakonissalaitoksella on useiden vuosien kokemus integroiduista palvelumalleista ja niiden vaikuttavuudesta. Me uskomme, että ratkaisu on täysin mahdollista saavuttaa, mutta se edellyttää uskallusta luopua perinteisistä siiloutuneista palveluiden tuottamisen malleista. Se edellyttää myös rohkeutta asettaa asiakkaan tarpeet aidosti etusijalle.

Kaikki lähtee yksinkertaisesta periaatteesta: Toiminnan keskiössä on aina ihminen, asiakas tai potilas - ei palvelujen toimintojen kohteena, vaan aktiivisena toimijana. Syvä osaamisemme on vaativien erityisryhmien palveluissa, mutta samat periaatteet toimivat myös laajemmissa asiakasryhmissä. Tärkeää on se, että rakennetaan kestäviä ja moniammatillisia palveluketjuja, joissa erilaiset palveluntuottajat voivat toimia saumattomasti yhteen.

Samalla kun sanomme, että toiminnan keskiössä on ihminen, emme voi olla korostamatta yhteisön voimaa. Yhteisöllisyys on kaiken vaikuttavan toiminnan kulmakivi. Asunnottomalle ei kannata tarjota pelkkää asuntoa tai huumeidenkäyttäjälle yksinomaan vieroitushoitoa.

Nykyjärjestelmämme on viritetty huolehtimaan yksilöstä korkeatasoisilla ammatillisilla palveluilla. Monet näiden palveluiden aktiiviset asiakkaat – toista ilmaisua käyttäen suurkuluttajat – ovat kuitenkin kokeneet, että he eivät ole saaneet pysyvää apua.

Asiakkaan kannalta oikea-aikaisesti, turvallisesti ja matalalla kynnyksellä tuotettujen palveluiden tulee olla saatavilla yhdestä turvalliseksi tai luotettavaksi koetusta paikasta. Yhden luukun periaatteella tuotetut ratkaisut tuottavat myös merkittäviä säästöjä kunnan, itsemääräämisalueen ja valtionhallinnon kustannuksiin.

Mihin suuntaan nyt pitäisi mennä? Aiemmin jo lupasin, että ratkaisu on saavutettavissa. Muutamia periaatteita on syytä noudattaa tarkasti ja tiukasti:

1. Ostetaan aina vaikutuksia – ei suoritteita

2. Rakennetaan kokonaisvaltiaisia palveluketjuja, joissa asiakas on keskiössä

3. Uskalletaan kokeilla ja ajatella rohkeasti olemassaolevien ajattelumallien ulkopuolelle

4. Kehitetään integroitujen palvelujenkestävä rahoitusmalli

5. Varmistetaan heikoimmassa asemassa olevien palvelut kaikissa olosuhteissa. Siitä hyvinvointiyhteiskunta tunnistetaan.

Yksinkertainen on kaunista.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Arvo-liiton blogissa. 

Kirjoittaja

Olli Holmström 
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön johtaja.

Olli.holmstrom@hdl.fi
twitter.com/@olliAPH