Helsingin Diakonissalaitoksen lastensuojelupalveluiden kyky tuottaa haluttuja vaikutuksia on pitkäjänteisen tutkimustyön tuloksena osoitettu olevan huippua. Pätevistä tutkimuksista nähdään, että lasten psyykkinen kunto paranee, perheet jälleenyhdistyvät hämmästyttävän usein ja lapset palaavat kesken jääneelle koulupolulle, mikä on pitkällä tähtäimellä valtavan merkittävä asia.
Eikä tässä vielä kaikki. Palvelun voidaan osoittaa olevan myös kustannustehokas: se on vaihtoehtopalveluita halvempaa kustannusmielessä.
Edellä kuvatusta voisi ajatella, että käsissä on hittituote. Mutta ei. Miksi?
Ensinnäkin varmasti siitä syystä, että lyhyellä tähtäimellä – kaksi vuotta – palvelun kustannukset ovat melko korkeat. Kustannusvaikuttavuus syntyykin vasta pitkällä aikavälillä. Toiseksi, hankintamenettelyt eivät vielä tunnista sote-palvelua. Sosiaalipalvelut ostetaan erikseen ja terveyspalvelut erikseen.
Mikä auttaisi? Tilanteen korjaamiseen tarvitaan sitä, että poliittisessa ja muussakin päätöksenteossa perspektiiviksi otetaan budjettivuotta tai jopa vaalikautta pidempi ajanjakso. Lisäksi hankintamenettelyjä pitäisi terävöittää siten, että hankintaa ohjaa palvelun sisältö ja laatu. Vaativien palveluiden kehittäminen ei ole vuoden eikä kahden työn tulos vaan se vie kauemmin. Lastensuojelupalveluiden kehittämisessä ei ole pikavoittoja.
Pääkaupunkiseudun kuntien lastensuojelupalveluiden ensimmäinen kilpailutus aukesi samana päivänä, kun aloitin lastensuojelupalveluiden johtajana Diakonissalaitoksella, 1.2.2008. Kilpailutukset ovat myllertäneet markkinoita siitä alkaen ja tasaantumista on ehkä horisontissa. Itse olen nyt siirtynyt tarkastelemaan näitä markkinoita vähän uudesta suunnasta, alaikäisten nuorten vastaanottotyön näkökulmasta, johon lastenkin suojeleminen kuuluu vahvasti. Odotan kiinnostuneena, mitä uusi tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti