Mitä maksaa pakolaislasten asuttaminen?

Siellä täällä on syntynyt äläkkää pakolaislasten palveluiden kustannuksista. Viimeisin kohu lienee Kauniaisista, jossa ollaan vastaamassa alaikäisten, ilman perhettään maahan tulleiden lasten turvan tarpeeseen avaamalla perheryhmäkoti yhdeksälle lapselle ja nuorelle. Somessa pyörii ”tietoa” kohtuuttomista kustannuksista ja välistävedoista.

Mitä ja paljonko maksaa? Pakolaislasten perheryhmäkotien kustannukset asettuvat samalle tasolle kuin lasten hoito suomalaisessa sijaishuollossa lastensuojelulaitoksissa – puhutaan kymmenistä tuhansista, usein noin sadasta tuhannesta eurosta vuodessa per lapsi. 

Molemmissa sovelletaan täsmälleen samaa lainsäädäntöä. Sen lainsäädännön mukaan keskeisin kustannustekijä on henkilöstön laatu ja määrä. Lain mukaan henkilöstöä palvelussa on oltava yhtä paljon kuin on lapsia, eli hoitosuhdelukuvaatimus on 1/1. Henkilöstöä tarvitaan jo siksikin paljon, että työ on vuorotyötä, jota säätelee työaikalainsäädäntö. Mikään hoitolaitos ei edes pyöri ympärivuorokautisesti ilman vähintään 6 henkilön työryhmää.

Henkilöstön osaamisesta puolestaan säädetään, että henkilöstöstä vähintään puolella pitää olla vähintään ammattikorkeakoulututkintotasoinen koulutus ja lopuillakin ammatillinen koulutus. Tämäkään ei riitä, vaan henkilöstössä pitää olla lastensuojelun, mielellään psykiatrian, neuropsykiatrisian ja vammaistyön erityisosaamista ja lisäksi kokemusta maahanmuuttajien kanssa tehtävästä työstä. Työhön ei siis voi palkata ketä tahansa ja mistä tahansa, vaan erityisosaavia ammattilaisia.

Tiloja säätelee niin ikään lastensuojelulaki, joka sanelee riittävät neliöt ja saniteettitilojen määrän asukasta kohden. Lisäksi, jos kodissa on sekä tyttöjä että poikia, vaatimukset ko. tilojen määrästä kasvavat. Koska kyse on alaikäisistä, palvelun hintaan kuuluvat kaikki henkilökohtaiset, tarpeelliset tavarat, ruoka, vaatteet, harrastusten kustannukset - kaikki lapsen elämiselle välttämätön ja tarpeellinen. Esimerkiksi Kauniaisten talosta pyydetty vuokra on aivan tavallinen kun sitä verrataan vuokriin, joita maksetaan tällaisiin palveluihin käytettävistä tiloista muutenkin.

Miten kustannuksia sitten voitaisiin alentaa? Yksi vaihtoehto on tarjota alaikäisille pakolaislapsille koti yksityismajoituksessa tai perhehoitona. Tämän sinänsä kannatettavan ajatuksen laajenemisessa törmätään tuttuun ongelmaan: sijaisperheitä tai ammatillista perhehoitoa ei ole aiemminkaan ollut tarpeeseen nähden riittävästi. 

Kustannuksia voitaisiin säästää tinkimällä henkilöstövaatimuksista, mutta kovin paljon ei sitä kautta säästöä synny, Koska kuten todettu, vuorotyötä säätelee työlainsäädäntö ja ketään ei voi pitää ympärivuorokautisesti töissä. Ja ajattelen, että laadusta tinkiminen kostautuu usein ja olisi kovin lyhytnäköistä.

Toki on tärkeää pohtia joka kohdassa, ettemme anna kustannusten nousta pilviin. Mutta mitä tapahtuisi, jos emme hoitaisi haavoittuvassa asemassa olevia, usein vakavasti traumatisoituneita lapsia niin hyvin, kuin on mahdollista? Mitä se mahtaisi maksaa, muutaman vuoden kuluttua? En halua edes kuvitella.

Kirjoittaja

Tuija Åstedt

Palveluiden kehittäminen ja johtaminen,
kansainvälinen suojelu ja integraatio