torstai 4. syyskuuta 2014

Tarina täynnä Pilkettä

 
Pilketoiminta on auttanut ikäihmisiä kiertämään korkin kiinni jo vuodesta 2002. Silloinen Kotikallion toiminnanohjaaja Liisa Karvinen huomasi saman kuin kaupungin vanhuspalvelujen johtava sosiaalityöntekijä: ikääntyneiden joukossa on paljon ihmisiä, joita ei saada palvelujen piiriin.

Palveluiden ulkopuolelle jäämiseen vaikuttivat useimmiten alkoholin käyttö ja mielenterveyden pulmat.

Huomiosta syntyi ensimmäinen pilkeporukka, johon etsittiin, kutsuttiin ja saatettiin mukaan omiin oloihinsa jääneitä ikääntyneitä. Vuosina 2005-2011 Pilke oli RAY:n rahoittaman Liika on aina liikaa, ikääntyminen ja alkoholi -hankkeen osaprojekti. Hanketta koordinoi Sininauhaliitto, ja noina vuosina oli mahdollisuus kehittää toimintaa, levittää ja tehdä sitä tunnetuksi Helsingissä.

Vaikka ikääntyneiden päihdetyön tarve tiedettiin, oli Pilke jotakin aivan uutta ja sen avaaminen ja tunnetuksi tekeminen vei isossa kaupungissa ja sen monitahoisessa palvelujärjestelmässä vuosia.

Aktiivinen ja periksiantamaton työskentely, verkostojen luominen ja hankkeen saama jatkorahoitus mahdollistivat Pilkkeen vaikuttavuuden.

Lisäksi hankkeen onnistumisen taustalla oli tunnistettu tarve tuottaa palvelu, jossa väliinputoajat ja syrjäytymisuhan alla elävät vanhukset saadaan palveluiden piiriin.

Pilke oli sitä mitä tarvittiin.

Vuosille 2011-2014 teimme kumppanuussopimuksen Helsingin kaupungin kanssa, jolloin sosiaalivirasto rahoitti pilketoimintamme ja me Diakonissalaitoksella arvioimme toiminnan vaikuttavuutta.

Vuosien yhteistyö kaupungin kanssa on päättymässä siihen, että pilketoiminta on siirtymässä osaksi julkista palvelujärjestelmää.

Pilkkeen toimintamalli on osoittautunut niin vaikuttavaksi ja tehokkaaksi, että se siirtyy osaksi Helsingin kaupungin omia palveluja. Lisäksi ensimmäiset pilkeohjaajat valmistuivat Raumalla keväällä 2013, ja Turussa koulutus alkaa tämän vuoden lopulla.

Olennaista on, miksi Pilke on onnistunut auttamaan ja kannattelemaan ikäihmisiä, joita ei kyetty saamaan muiden palvelujen piiriin.

  • Pilke on etsivää työtä ja kynnys tulla mukaan on matala
Pilkeporukat ovat matalankynnyksen ryhmiä, joihin etsitään, kutsutaan ja saatetaan mukaan syrjään jääneitä ikääntyneitä. Pilkkeen työntekijöiden jalkautuminen ja siitä lähtevä ikääntyneeseen tutustuminen toimii perustana koko pilketoiminnalle. Ilman etsivää työtä ei ole pilkeporukoita.

  • Kaikki alkaa kohtaamisesta
Ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien voimavaralähtöinen tukeminen alkaa kohtaamisessa, joka mahdollistuu ainoastaan menemällä ikääntyneen päihteiden käyttäjän luo.

Ilman henkilökohtaista suhdetta, konkreettista saattoapua ja mukaan houkuttelua ei useimpia ikääntyneitä päihteidenkäyttäjiä saada mukaan toimintaan.

















  • Pilkkeessä saa vertaistukea ja jokainen tulee kuulluksi
Pilketoiminnan ydin on pilkeporukoissa, ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien ryhmätoiminnassa. Pilkeporukoissa kävijät, pilkeläiset, kokoontuvat kerran viikossa vertaistuelliseen ryhmätapaamiseen. Erilaisuuden kirjo on pilkeporukoissa suuri rikkaus. Näin myös vertaistuki on laajaa ja näkökulmia monia.

Oman arjen kokemukset jaetaan ryhmässä kuulumiskierroksella. Kaikkien kokemuksille on tilaa ja kaikkia puheenvuoroja kuunnellaan arvostaen. Yhdessä pähkäillään arjen pulmakohtia ja etsitään niihin ratkaisuja.

  • Ihmistä arvostetaan sellaisenaan
Asiakaslähtöisyyden periaate ohjaa pilketoimintaa ja madaltaa kynnystä tulla mukaan. Pilkeohjaajat eivät aseta ehtoja sen suhteen, millainen ikääntyneen päihteidenkäyttäjän tulisi olla tai millaiseksi hänen tulisi muuttua.

Pilkkeessä ihminen on sellaisenaan arvokas: Häntä arvostetaan, olipa hän pilkeporukassa mukana päihtyneenä tai selvinpäin.

Tämä totaalinen tapa hyväksyä ihminen sellaisenaan ja ilman muutospaineita toimii – paradoksaalista kyllä – parhaimpana alustana ihmisestä itsestään lähteville ajatuksille toimia toimia toisin.

  • Pilkeläisistä pidetään kiinni
Työntekijä kannattelee pilkeläisiä mukana ja toteuttaa kiinnipitävää työtapaa. Työntekijä huolehtii jatkuvasta yhteydenpidosta pilkeläisiin – myös silloin, kun ikääntynyt ei pääse mukaan ryhmätoimintaan.

Kiinnipitämällä mahdollistuu pilkeläisen kiinnittyminen ensin ohjaajiin ja sen jälkeen ryhmään.

















  • Työntekijät ovat yhteisön jäseniä
Kaikkien tasavertainen kohtelu kannattelee ryhmäläisiä ja rakentaa yhteisöä. Työntekijöiden asettuminen pilkeläisten rinnalle yhteisön jäseniksi, on avannut tien aitoon, ihminen ihmiselle -kumppanuuteen.
 
  • Jokaisella on vahvuuksia
Pilketoiminnan lähtökohtana on etsiä ihmisen vahvuuksia ja tukea niitä. Ihmisen omia voimavaroja kunnioitetaan ja tälle tarjotaan tekemistä juomisen tilalle. Pilkkeessä keskitytään tähän päivään ja tuleviin päiviin voimavaralähtöisesti positiivisuudella.

Pienikin muutos tai erilainen tapa toimia voi liikauttaa kokonaisuutta ja sen myötä arkea parempaan suuntaan.

  • Ryhmät ovat toiminnallisia
Ryhmät ovat toiminnallisia ryhmiä, eivät päihdelähtöisiä. Toiminnallisuus on osoittautunut iloa tuottavaksi ja toimintakykyä ylläpitäväksi.

Toiminta suunnitellaan aina yhdessä.

Tekeminen voi olla mitä vain: musiikkia, istumajumppaa, käsillä tekemistä, pelaamista, tietovisoja, aivojumppaa...


Joka porukassa on tällä hetkellä 10-12 pilkeläistä, joiIle kerran viikossa kokoontuva pilkeporukka on henki ja elämä. Ryhmistä on tullut yhteisöjä, jotka kannattelevat monien vaikeuksien keskellä eläviä ikääntyneitä.

Se, että on paikka, jossa ihmistä odotetaan ja hänestä välitetään, on saanut paljon hyvää aikaan monen kohdalla.

Mutta pilketoiminta ei ole vain vaikuttavaa vaan myös kustannustehokasta.

Pilkkeen tuella pilkeläiset pystyvät asumaan omissa kodeissaan pitempään ja päihde- sekä terveyspalvelujen tarve vähentyy. Elämänhalun ja -ilon löydyttyä kuntoutuminen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin on mahdollistunut.

Myös alkoholin käyttö vähenee useimmilla – vaikka se ei tavoitteena olekaan. Moni on myös Pilkkeen avulla lopettanut juomisen.

Tärkein asia on hyväksytyksi tuleminen, ihmisarvon kokemus. 

Terhi Pajunen on pilketoiminnan ohjaaja.