keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Juoppoidentiteetti syrjäyttää ikäihmisen



Yli 65-vuotiaiden alkoholinkäyttö
on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien. Sellaisenaan alkoholinkäyttö ei ole ongelma; ongelmaksi juominen muodostuu silloin, kun se aiheuttaa haittoja sekä käyttäjälle itselleen että hänen ympäristölleen.

Ikääntyneitä, jotka kärsivät päihdeongelmasta, on Suomessa yhä enemmän. Syitä etsimällä tai ongelman yleisyyttä kartoittamalla ei kuitenkaan ole pystytty ratkaisemaan päihdeongelmaa. Sekä yhteiskunnassa että päihdetyössä vaaditaan uutta orientoitumista, jonka keskiössä on arvokas vanhuus.


"Ongelmaksi juominen muodostuu,
kun se aiheuttaa haittoja
sekä käyttäjälle itselleen
että hänen ympäristölleen."



Negatiivinen juoppoidentiteetti syrjäyttää: se heikentää ikääntyneen kansalaisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta entisestään. Pahimmillaan päihderiippuvuudesta kärsivä joutuu negatiivisuusloukkuun, jossa hänen kokemuksensa omasta arvottomuudestaan vahvistuu ja ihmisarvo rapautuu.

Erityisesti yksinäiset ja syrjään jääneet ikääntyneet hyötyvät vertaistuesta. Vaikka ryhmätoimintaa ja vertaistapaamisia olisi periaatteessa tarjolla, käytännössä harva syrjään jäänyt niihin oma-aloitteisesti uskaltautuu. Heidät on etsittävä, kutsuttava ja haettava mukaan. 

Ikääntyneiden päihdetyössä on saavutettu hyviä tuloksia, kun avainasemassa ovat ihmistä arvostava kohtaaminen, kiinnipitävä välittäminen ja hyväksyminen. Tästä työstä yksi esimerkki ovat ikääntyneille päihteidenkäyttäjille tarkoitetut pilkeporukat.


"Negatiivinen juoppoidentiteetti
syrjäyttää. Pahimmillaan päihde-
riippuvuudesta kärsivä joutuu
negatiivisuusloukkuun."



Pilkeporukoissa yhdistyvät etsivä vanhustyö ja vertaistuki, ja samalla ikääntynyt väliinputoaja saadaan takaisin yhteiskunnan kelkkaan.

Monesti ikääntyneelle päihteidenkäyttäjälle on käänteentekevää se, että on paikka, jossa häntä odotetaan ja hänestä välitetään. Kannattelevan tuen avulla ikääntynyt voi asua kotona pidempään.

On olennaista, että ihminen kelpaa sellaisen kuin on – myös päihtyneenä. Ikääntyneenkin päihteidenkäyttäjän ihmisarvo on absoluuttinen. Paradoksaalista kyllä, hyväksyminen mahdollistaa myös selvänä olon. Toiveita ei synny, ellei elämässä ole muuta kuin päihteet.

_____________________________________________________________

Kirjoittajat Marja-Liisa Laapio ja Terhi Pajunen ovat pitkänlinjan ikääntyneiden päihdetyön osaajia. Laapio on toiminut ikääntyneiden päihdetyön koordinaattorina Sininauhaliitossa. Pajunen puolestaan on pilkeohjaaja ja yhteisötyöntekijä Helsingin Diakonissalaitoksella. 
_____________________________________________________________

Kirjoittajilta on ilmestymässä pilkeohjaajan käsikirja ikääntyneiden parissa päihdetyötä tekeville ammattilaisille, heidän esimiehilleen ja kaikille ikääntyneiden päihdetyöstä kiinnostuneille