keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Työttömien tukitoimista puuttuu yhteisöllisyys


Suomalainen yhteiskunta on muuttunut nopeasti hyvinvointiyhteiskunnasta kilpailuyhteiskunnaksi. Samalla on tapahtunut dramaattinen muutos politiikassa, jossa hoidetaan yhteiskunnan huono-osaisimpien ihmisten asioita. Muutos koskee myös työttömien palveluja.

Työ- ja koulutusinstituutioiden hapertuminen lisää tarvetta ohjaus- ja neuvontapalveluille. Usein unohtuu, että kaikki eivät pysty itsenäisesti käyttämään verkkopalveluja tai hallinnoimaan palvelukokonaisuuksia.

Yksilön oma vastuu työllistymisestä ja työttömyyden hoidosta on korostunut. Kun vastuu siirtyy työttömän harteille, edellytetään tältä omien kykyjen ja tavoitteiden täyttä tunnistamista. 

Samalla työttömän tulisi hahmottaa, mitä työmarkkinoilla kaivataan ja on tarjolla. Etenkin pitkäaikaistyöttömien kohdalla lopputuloksena voi olla työnhakijan ja -markkinoiden täysi kohtaamattomuus, jossa vastuu on edelleen työttömän harteilla.


"Jo muutaman kuukauden
työttömyys tarttuu vaatteisiin
ja lannistaa"



Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä on havaittu olleen positiivinen vaikutus työllistymiseen. Kaikkein vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevat hyötyvät toimenpiteistä kuitenkin muita vähemmän tai jäävät kokonaan niiden ulkopuolelle. 

Jo muutaman kuukauden työttömyys tarttuu vaatteisiin ja lannistaa. Toimenpiteiden ulkopuolelle jäävät ovat muita todennäköisemmin miehiä, ikääntyviä, vähän koulutettuja, terveysongelmien kanssa painivia ja pisimpään työttömänä olleita.

On kehitettävä luovia käytäntöjä, joilla työvoimapoliittisten toimenpiteiden ulkopuolelle jääviä voidaan aktivoida. 
 

Helsingin Diakonissalaitoksella kaksi vuotta toimineen TyöKaapeli-hankkeen tavoitteena on ollut voimauttaa pitkäaikaistyöttömiä yhteisövalmennuksen avulla aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Aktivoinnissa on todettu toimiviksi sekä yhteisölliset, tarinalliset että vuoropuhelua korostavat menetelmän. Työttömien arkiselviytymisessä vertaistuki on erityisen tärkeää.

Kuten eräs TyöKaapeli-valmennukseen osallistunut asian muotoili: ”Ollaan yhdessä valoina toisillemme”.


"Pitkäaikaistyöttömän jaksamisen
tukeminen on inhimillisesti, sosiaalisesti
ja taloudellisesti kannattavaa."



Nykyiset työvoimapalvelut eivät tarjoa työttömälle yhteisöllisyyttä, vaikka sen toimivuus on osoitettu tutkimuksissa. Pitkäaikaistyöttömän jaksamisen tukeminen on inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kannattavaa. Tämä tuki voi yksinkertaisimmillaan, halvimmillaan ja tehokkaimmillaan olla ryhmäytymistä, verkostoitumista ja vertaisuutta. 

Tarvitaan paikkoja, joissa ihminen voi miettiä omaa tilannettaan, paikata työttömyyden synnyttämää arvokkuusvajetta, rakentaa luottamustaan uudelleen ja etsiä merkityksiä elämäänsä. Esimerkiksi työttömien yhdistykset eivät nykyisellään toimi vaan kaipaavat uudistamista.

Työttömien yhdistyksiä on kehitettävä yhteisölliseen suuntaan. Tämä onnistuu vain vahvistamalla osaamista ja resursseja. Tällä hetkellä yhdistyksetkin on pakotettu kilpailutalouteen, sillä niiden rahoitus pohjautuu pitkälti projekteihin. 

Rahoituksen lyhytjänteisyys ja kestämättömyys rapauttaa luovuutta, kehittämistä ja yhteisöllisyyttä. Siihen satsaaminen on kuitenkin edullisempaa ja kannattavampaa kuin pitkäaikaistyöttömyys. 

___________________________________________________________________

Kirjoittajat Anu Rantanen, Elina Hakkarainen ja Jouni Kylmälä toimivat Työkaapeli-hankkeessa vuosina 2013-2015. 
___________________________________________________________________

Vuoden 2015 alussa julkaistiin  Hakkaraisen ja Kylmälän raportti "Ollaan yhdessä valoina toisellemme" Yhteisövalmennus pitkäaikastyöttömien voimavaraistajana.